Kelvolliset uusiomateriaalit saatava kiertämään – luonnonvaroihin kohdistuvat verot väärä keino

Uusiomateriaalien hyötykäytön lisääminen rakentamisessa vaatisi nyt kunnianhimoisten tavoitteiden lisäksi asennemuutosta ja julkisen sektorin asettautumista kiertotalouden edelläkävijäksi. Paljon esillä ollut primääristen luonnonvarojen verotus sen sijaan ei uusiomateriaalien hyötykäyttöä edistäisi.

Pääministeri Sipilän hallitusohjelma on kirjannut yhdeksi kärkihankkeekseen materiaalitehokkuuden ja laajemmin kiertotalouden edistämisen. Kiristyvän jätelainsäädännön myötä kaatopaikkojen portit ovat sulkeutumassa hyödyntämiskelpoisilta jätemateriaaleilta ja kaatopaikkamaksut ovat jo ohjanneet jätteitä hyötykäyttöön.

Jätemateriaalien jatkojalostuskin on kannattavaa liiketoimintaa, kunhan ne saadaan ensin kunnolla kiertämään. Nyt niin ei tapahdu. Markkinoilla on tälläkin hetkellä jopa CE-merkittyjä uusiomateriaaleja, joita julkinen sektori ei halua ottaa käyttöön.

Tavoitteena tuottaa vähemmällä enemmän

Rakennusala on luonnonvarojen kestävässä käytössä ja materiaalitehokkuuden kasvattamisessa keskeisessä roolissa. Se on yksi suurimpia luonnonvarojen kuluttajia ja jätteiden tuottajia. Korjausrakentamisen määrän kasvaessa jätteiden määrä tulee tästä vielä entisestään kasvamaan.

Rakennuksiin ja muihin rakenteisiin sitoutuu koko niiden elinkaaren ajan materiaaliresursseja, jotka elinkaaren päässä vapautuvat. Hyödyntämällä näistä tuotettuja uusiomateriaaleja primääristen luonnon raaka-aineiden, kuten kiviaineksen sijaan, voidaan parantaa materiaalitehokkuutta mitä parhaimmalla tavalla.

Esimerkiksi uudistalonrakentamisen maarakennustöissä syntyy suuria määriä irrotettuja maa- ja kiviaineksia, joita ei voida hyödyntää syntypaikalla. Näiden uusiomateriaaleiksikin luettavien massojen järkevä hyötykäyttö lähialueilla, jolloin vältetään pitkiä kuljetuksia maakaatopaikoille, on merkittävä tekijä kiertotaloudenkin näkökulmasta.

Kiviaines kannattelee rakentamista

Kiviaines on Suomen eniten käytetty rakennusmateriaali ja sillä on siten keskeinen rooli myös kiertotaloudessa.

Kiviainesten käyttö on turvallisen ja kestävän rakentamisen perusta ja välttämätöntä yhteiskuntarakenteen toiminnalle. Kiviainesta käytetään yli 100 miljoonaa tonnia vuodessa, eli noin 20 tonnia asukasta kohden. Valtaosa käytöstä kohdistuu liikenneverkkoihin, talonrakentamisen osuus on 15 prosenttia. Kiviainesten käyttömäärä seuraa suoraan rakentamisen kokonaismääriä.

Suomi on kokonaisuudessaan Euroopan maista keskiarvoa pienempi kiviainesten käyttäjä, kun verrataan absoluuttisia käyttömääriä. Sen sijaan kiviainesten käyttö asukasta kohti on Suomessa suurempaa kuin keskimäärin Euroopassa johtuen Suomen maantieteellisesti laajasta väyläverkosta ja tierakenteiden mitoituksesta. Yli 70 prosenttia kiviaineksista käytetään julkisessa rakentamisessa tai julkisesti tuetuissa kohteissa.

Verotuksestako ratkaisu?

Suomessa nousee säännöllisesti pinnalle keskustelu luonnonvaroihin kohdistuvan veron tarpeesta, viimeksi se on tuotu esille ekologisena verona. Jo vuonna 2012 valtiovarainministeriö selvitti maa-ainesveron käyttöönoton mahdollisuuksia ja tarkoituksenmukaisuutta. Selvityksen johtopäätöksissä todetaan, että maa-ainesveron käyttöönoton yhtenä ongelmana voidaan pitää valtion ja kuntien merkittävää osuutta kiviainesten käytöstä.

Maa-ainesvero siirtyy lopputuotteiden hintoihin, jolloin julkinen sektori maa-aineksen pääkäyttäjänä olisi myös veron suurin maksaja. Näin maa-ainesvero siirtyisi julkisen sektorin maksettavaksi infrastruktuurin kustannusten nousun myötä. Lisäksi julkisen sektorin kysynnän arvioidaan reagoivan huonosti hintajoustoon, jolloin verolla ei olisi käytännössä toivottua vaikutusta.

Verotuksen fiskaalisen tuottotavoitteen mukaisesti maa‐ainesvero tulisi toteuttaa mahdollisimman kustannustehokkaasti ja ottamalla huomioon hallinnollinen tehokkuus ja kattava verovalvonta. Maa-ainesveron osalta verotuotto mitä todennäköisimmin jäisi alhaiseksi, jolloin veron keräämisestä aiheutuneet kulut muodostuisivat saatavia tuloja suuremmiksi. Tämä ei vastaisi verotuksen tuottotavoitteita.

Suurin osa rakentamisen jätteistä koostuu maa- ja kiviaineksista. Jos ylijäämämaan hyötykäyttöä ajatellen veroa halutaan käyttää kannustimena, olisi maakaatopaikalle asetettava jätevero. Tämä ei kuitenkaan nykytilanteessa ole suositeltava ratkaisu. Maakaatopaikalle ei käytännössä ole vaihtoehtoja, koska kaavoissa ei ole osoitettu riittävästi välivarastointi- ja käsittelyalueita.

Kansalliset toimet ja viranomaisten aito halu ratkaisevassa asemassa

Myös useat hyvät esimerkit Euroopasta osoittavat, että korkea kierrätysaste on saavutettavissa huomattavasti paremmin muilla keinoilla kuin verotuksella. Belgia esimerkiksi on valinnut täysin toisen reitin verotuksen sijaan. Maassa on luotu kannustava toimintaympäristö ja sääntelyä on muokattu kierrätystä kannustavaksi.

Rakennusteollisuus tukee kiertotaloutta ja sitä edistäviä toimia. Kiertotalouden vauhdittamiseksi tulee kuitenkin pikaisesti luoda ennustettava, investointihalukkuutta lisäävä selkeä sääntelykenttä ja eri keinoin tuettu toimintaympäristö. Yritysten toimintaa hankaloittaa, kun viranomaistulkinnat vaihtelevat eri puolilla maata. Esimerkiksi jos urakoitsija kaivaessaan metsämaata ei voi tietää, tulkitaanko se puhtaaksi maa-ainekseksi vai jätteeksi ilman että kysyy kulloisiltakin viranomaisilta.

Tarjonnalle tarvitaan myös kysyntää: aitoa halua hyödyntää jo markkinoilla olevia, primääristen materiaalien kanssa teknistaloudellisesti samanvertaisia kierrätysmateriaaleja. Infrarakentamisessa voidaan kierrättää rakentamisvaiheessa irrotettuja maa- ja kiviaineksia tehokkaalla massakoordinoinnilla alueellisesti kohteesta toiseen sekä hyödyntää rakennusten ja rakenteiden elinkaaren lopulla syntyviä mineraalipohjaisia materiaalivirtoja.

Vaihtoehtoja materiaalitehokkaampiin ratkaisuihin on jo tarjolla laidasta laitaan. Jokin vain tökkii, kun esimerkiksi käytännössä jo tällä hetkellä primäärikiviainesta edullisemman kierrätysmateriaalin käyttöä rajoitetaan ja pahimmillaan se jopa kielletään. Näin siitä huolimatta, että se on tasavertainen vaihtoehto ja täyttää käyttötarkoituksessaan tekniset ja toiminnalliset vaatimukset. Betonimurske CE-merkittynä rakennustuotteena on tästä hyvä esimerkki.

Luonnonvarojen riittävyyteen ja niiden kulutuksesta johtuviin ympäristöhaasteisiin haetaan ratkaisua Euroopan komission ohjelmissa ja kansallisissa hankkeissa parantamalla materiaalitehokkuutta sekä tehostamalla koko kiertotalouden toimintaa. EU-komission kirjaamat kiertotaloutta edistävät tavoitteet tulevat jossain vaiheessa asettamaan myös kiinteistö- ja rakennussektorille paljon haasteita.

Jos kiertotaloutta todella halutaan nyt jalkauttaa Suomessa yleiseksi tavaksi toimia, kansallisilla toimilla on paljon nopeampi vaikutus. Niiden toteuttamisessa keskeistä on julkisen sektorin aito halu hyödyntää etenkin uudisrakentamisessa rakennus- ja purkujätteitä ja niistä jalostettuja uusiomateriaaleja sekä erilaisia teollisuuden sivuvirtoja. Julkinen sektori kiviainesten suurimpana käyttäjänä voisi ottaa tässä eurooppalaisen edelläkävijän roolin.


Pekka Vuorinen

ympäristö- ja energiajohtaja
Rakennustuoteteollisuus RTT ry

Juha Laurila
ympäristöpäällikkö
INFRA ry

 


Teksti on julkaistu alunperin Rakennusteollisuus RT:n blogissa.


 

Ajankohtaista

KIRA-foorumi on viidentoista kiinteistö- ja rakentamisalan organisaation muodostama yhteisö, joka kokoaa yhteen alan keskeiset toimijat ja tiivistää niiden välistä yhteistyötä.