Kuka johtaa rakentamisen arvoketjua?

Suomalaisen rakentamisen ohjaavana arvona on ollut aina laatu. Rakentamisen kansainvälistyessä ja hankintaketjujen monimutkaistuessa laatu joutuu määriteltäväksi uudelleen erilaisten kulttuurien ja toimintatapojen puristuksessa.

Suomalaisen rakentamisen ohjaavana arvona on ollut aina laatu. Rakentamisen kansainvälistyessä ja hankintaketjujen monimutkaistuessa laatu joutuu määriteltäväksi uudelleen erilaisten kulttuurien ja toimintatapojen puristuksessa.

Samanaikaisesti kaikkia toimialoja tarkastellaan yhä enemmän koko arvoketjun osalta: mistä raaka-aineet tulevat, kuka esivalmistaa komponentit, missä ne kootaan tai kuka jakelee valmiin lopputuotteen. Vastuullisuus kattaa tuotteen elinkaaren raaka-aineista lopputuotteen käyttöön ja ylläpitoon.

Rakennusala ei ole tästä poikkeus. Lisääntynyt kiinnostus rakentamisen vaikutuksiin ja siihen, miten itse rakentaminen toteutetaan, ovat tämän ilmentymiä. Rala kannustaa muuttamaan rakentamisen alihankintaketju -käsitteen rakentamisen arvoketjuksi. Muutos kertoo, että rakentamisessa ei siirry vain pääomia ja työsuoritteita vaan rakentamisen perusarvoja, kuten laatu.

Arvoketjua tulee myös johtaa. Ilman aktiivista johtamista arvojen siirtymisellä ei ole mahdollisuutta. Kuluttajaa kiinnostaa tuotteiden vastuullisuus: he haluavat tietää, kuka on valmistanut kulutuselektroniikan, vaatteet ja perheen ruuan. Huomenna he haluavat myös tietää, kuka on rakentanut heidän kotinsa. Myös kunnat ja kaupungit ovat suuria rakennuttajia.

Esimerkiksi kestävästä asumisesta (”sustainable living”) puhuttaessa keskitytään yleensä asumisen energiankulutukseen, hyvään sisäilmaan ja materiaalien luonnonmukaisuuteen sekä kestävyyteen. Se ei käsittele paljoakaan rakentamisen aikaista vastuullisuutta, jota ovat muun muassa sosiaaliset ja eettiset kysymykset sekä taloudellisen vastuun osa-alueet.

Vastuullisuus on yhteiskunnan megatrendi, joka läpäisee kaikki toimialat ja yhteiskunnan toiminnot. Se vaikuttaa kuluttajien ostopäätöksiin, organisaatioiden ja yhteiskunnan hankintaehtoihin ja -päätöksiin.

Rakennusala toimii vielä monelta osin varsin viranomaislähtöisesti. Lainsäädäntö kuitenkin kehittyy vastaamaan äänestäjien tahtotilaa. Kiristyvä ympäristölainsäädäntö, sosiaalisen vastuun ja etiikan huomioon ottavat säädökset muuttavat yritysten toimintamalleja sekä luovat raamit, joiden pohjalta ohjataan viranomaiskäytäntöjä sekä yritysten ja kansalaisten toimintaa.

Digitalisaatio mahdollistaa tiedon keräämisen ja julkaisemisen aiempaa nopeammin. Yksittäinen kuluttaja tai kansalaisjärjestö voi omalla toiminnallaan vaikuttaa päättäjiin muuttaen käytäntöjä ja toimialan operatiivisen toiminnan hyväksyviä ehtoja (”social license to operate”).

Globalisaatio on muuttanut jo monia toimialoja pysyvästi. Rakennusalan arvoketjun laajentuessa kansainväliseksi toimialan arvojen säilyminen muodostuu kriittiseksi, mikäli arvoketjua ei kyetä johtamaan. Kotimaiseen työhön liitetyt arvot (laatu, sosiaalinen oikeutus, ihmisarvo, lahjomattomuus, budjettivarmuus, aikataulujen pysyvyys, elinkaariajattelu) joutuvat toisenlaiseen tarkasteluun, kun osa työstä tehdään tai tilataan organisaatioilta, joiden kotipaikka on maissa, joiden yhteiskuntarakenne ei ole länsimaisen demokratian tasolla.

Läpinäkyvyys kulkee digitalisaation kanssa samaa reittiä. Helpottunut tiedonsaanti ja -jakelu mahdollistavat globaalin toimitusketjun kriittisen tarkastelun. Mahdollisten epäkohtien käsitteleminen proaktiivisesti on kannattavampaa ja maineriskiltään pienempää kuin saman asian selittäminen tilanteessa, jossa kriittinen sidosryhmä on jo ehtinyt esittää haasteen oman, jo valmiiksi värittyneen näkemyksensä kautta.

Vastuullisuus luo kilpailuetua. Vastuullinen liiketoiminta mahdollistaa tulevaisuuden menestyksen myös siinä tapauksessa, että yhteiskunta ryhtyy vaatimaan toimialalta vahvempaa näyttöä oman arvoketjunsa hallinnasta ja vastuullisesta liiketoimintamallista.

 

Kirjoittaja on Rakentamisen Laatu RALA ry:n toiminnanjohtaja.
Teksti on julkaistu myös Rakennuslehdessä 27.10.2017.

Ajankohtaista