Riskienhallintaa ja kirsikanpoimintaa – sosiaalisen datan merkitys rakentamiselle
Rakennetun ympäristön tiedonhallinta käy läpi suurta muutosta, jossa järjestelmien välisten rajapintojen kautta kulkeva data on tärkeässä roolissa. Kuitenkin yksi tärkeimmistä rajapinnoista on edelleen ihmisen aistien ja aivojen välillä. Ihmisen käsityskyky on perinteisesti ollut maailman huippua, mutta tekoälyn ennakoidaan haastavan sen lähiaikoina.
Mitä tekoäly voi kertoa rakennetusta ympäristöstä? Tämä riippuu siitä, millaista dataa sille syötetään. Tekoäly voi hahmottaa yhteyksiä useampien muuttujien välillä kuin mihin ihminen samanaikaisesti pystyy. Esimerkiksi sijaintiin liitetty data ilmanlaadusta voi vahvistaa kaupunkien infrastruktuurin ja liikenteen suunnittelua. Rakennushankkeiden elinkaaren alussa tehdään isoja päätöksiä, esimerkiksi maankäyttöön liittyen.
Ehkäpä merkittävin data rakentamista palvelevan tekoälyn kannalta koskee kuitenkin ihmisten sosiaalista toimintaa, sillä se heijastaa myös rakennettuun ympäristöön kohdistuvia toiveita ja pelkoja. Kansalaisten mieltymyksiä luotaavat järjestelmät kilpailevat ihmisten huomiosta kaikkialla, koska sosiaaliseen käyttäytymiseen liittyvä data on suuri valtti markkinoinnissa. Kun data on rakenteista, myös kontrollit voidaan automatisoida. Sosiaalisten verkostojen suunnittelijoille ja hallinnoitsijoille tieto käyttäjistä tuo vaikutusvaltaa ja vastuuta, jota pyritään säätelemään kansainvälisesti esim. viime vuonna voimaan tulleella GDPR-asetuksella.
Sosiaalinen data helpottaa niin sanottua kirsikanpoimintaa ”cherry picking”, jossa käyttäjä valikoi syötteestä sellaisia tapauksia, jotka tukevat henkilön omaa näkemystä ja pyrkii siten ohjaamaan muiden mielipiteitä samaan suuntaan. Rakentamiseen ja rakennettuun ympäristöön liittyen tämä seikka voi näkyä esimerkiksi materiaaleista, toteutusmuodoista tai laadusta käytävissä keskusteluissa.
Yksittäisen hankkeen osapuolten, erityisesti loppukäyttäjien kokemukset kertovat paljon hankkeen onnistumisesta. Vanha teesi asiakaspalautteen merkityksestä laadulle pitää edelleen paikkansa. Suoran keskustelun välitöntä vuorovaikutusta on vaikea täysin korvata digitaalisuudella.
Jos yksittäisen hankkeen sijaan ajatellaan rakentamisen kansallisen ja kansainvälisen mittakaavan päätöksiä, niitä ei tulisi perustaa yksittäisiin keskusteluihin eikä mediailmiöihin, vaan pohjalla täytyy olla luotettavampaa tietoa esimerkiksi terveyteen ja turvallisuuteen liittyvistä vaikutuksista.
Nopeasti syntyvien ja laajenevien datavirtojen voima vaikuttaa rakentamiseen monella tavalla. Se auttaa tunnistamaan asiakkaiden tarpeita, hankkeiden riskejä ja muita laadukkaan lopputuloksen kannalta oleellisia tekijöitä. Toisaalta se voi myös viedä huomiota oleellisesta ja jopa luoda väärää tilannekuvaa. Sosiaalisen datan määrästä ja laadusta riippumatta niin tilaajan, arkkitehdin, konsultin, suunnittelijan, urakoitsijan kuin ylläpidonkin tulee tunnistaa oma vastuunsa osana hankkeen kokonaisuutta.
Blogin kirjoittaja Mikko Saarikoski työskentelee asiantuntijana Rakentamisen Laatu RALA ry:ssä.
Kuva: timothy muza on Unsplash